>Etusivu >Ajankohtaista >Suvun historiaa >Nykyiset asuinpaikat >Ryhästen sukuseura >Ryhäset-lehti >Sukututkimukset >Yhteystiedot >Briefly in English
Sukututkimukset
Sukuseura edistää sukututkimusta
Ryhästen sukua koskevia tutkimuksia ei liene ainakaan laajemmassa määrin tehty ennen 1990-lukua. Vuonna 1994 perustettiin Ryhästen sukuseura, jonka yhdeksi tehtäväksi määriteltiin sukututkimuksen edistäminen. Tällöin perustettiin toimikunta työstämään asiaa. Tutkimusta on myöhemmin laajennettu yksittäisten tutkijoiden ja harrastajien taholla.
Ryhästen sukua ovat viime vuosikymmeninä paljolti tutkineet Antero ja Marja Ryhänen Iisalmesta, Martti Kaipiainen Ilomantsista, Mauno Nygård Oulusta ja Juha Rönkkö Iisalmesta. Lisäksi monet ovat selvittäneet lähisukunsa menneisyyttä ja sukulaisuus-suhteita kotiseurakunnaltaan tilaamansa sukuselvityksen avulla.
Kirkonkirjoilla päästään 1600-luvun lopulle
Kirkonkirjoihin perustuvalla tutkimuksella on yleensä mahdollista päästä 1600-/1700-lukujen taitteeseen. Tarkkaan asioita ristiin vertailemalla saadaan usein varsin luotettava lopputulos. Mentäessä varhaisempiin aikakausiin, siis 1600- ja 1500-luvuille, on turvauduttava maakirjoihin, voudintileihin, autioluetteloihin ja muihin sukututkimuksen peruslähteisiin. Tällöin tarkkojen tietojen puuttuessa joudutaan usein tekemään päätelmiä ja oletuksia. Nykypäivää lähestyttäessä on taas huomattava, että viimeisen sadan vuoden ajalta tiedot eivät ole vapaasti saatavissa.
Sukututkija voi löytää tietoja Ryhäsistä Maakunta-arkistossa vaikkapa laivan pestauskirjasta, joka on vuodelta 1860. [Lähde: Kansallisarkisto Oulun aineistot]
DNA-testeillä tarkempi tieto sukumme varhaishistoriasta
Aiemmat sukututkimukset tietolähteineen eivät ole pystyneet osoittamaan aukottomasti sukujuuriemme varhaisvaiheita. Moni asia on tuolloin jäänyt oletuksien varaan. Sukututkimusmenetelmien kehityttyä Ryhästen sukuseura käynnisti vuonna 2017 sukumme varhaisvaiheiden tutkimuksen tavoitteena selvittää tarkemmin Ryhästen sukuhaarojen vaiheita 1500- ja 1600-luvuilla sekä sitä, kuinka nämä sukuhaarat yhdistyvät.
Tutkimushankkeessa ammattisukututkija Ari Kolehmainen (Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet) on käyttänyt perinteisen asiakirjalähtöisen sukututkimuksen menetelmien lisäksi apuna geneettistä sukututkimusta, joka tarkoittaa isälinjaisia DNA-testejä (Y-DNA67). DNA-testit on tehty Ryhästen kaikkien tunnettujen sukuhaarojen edustajille.
Yhteinen kantaisä löytyy 1500-luvulta – Partanen Puumalasta
Sukunimi Ryhänen otettiin käyttöön Etelä-Savossa Puumalassa 1500-luvulla rinnakkaisnimenä Partasten joillekin sukuhaaroille.
Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että Ryhästen kaikki sukuhaarat ovat samaa isälinjaista alkuperää. Tutkimuksista on pääteltävissä, että Ryhästen yhteinen kantaisä on elänyt 1500-luvulla Puumalassa ja hänen sukunimensä on ollut Partanen.
Savolainen maisema. [Arvid TH Genetz: Maantieteen oppikirja kansakouluja varten, 1892]
Ryhästen sukuhaarat
Seuraavassa esitettävät tiedot Ryhästen sukuhaaroista ja niiden kantaisistä perustuvat tähänastisiin sukututkimuksiin ja nykyiseen käsitykseen suvun historiasta. On huomattava, että näihin vuosisatojen takaisiin tietoihin liittyy epävarmuutta. Tietojen odotetaan tarkentuvan jatkotutkimusten myötä ja ne saattavat myös muuttua siitä, mitä seuraavassa on esitetty.
Ryhäsillä on sukuhaaroja seuraavasti:
• Iisalmen seudun Ryhäset (kaksi laajaa sukuhaaraa)
• Pohjois-Karjalan Ryhäset
• Sulkavan-Puumalan seudun Ryhäset
• Viipurin seudun Ryhäset (osana Sulkava-Puumala -sukuhaaraa).
Iisalmen Ryhästen sukuhaarojen kantaisinä on pidetty vuonna 1668 syntynyttä Lars Ryhästä ja vuonna 1680 syntynyttä Staffan Ryhästä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan samojen sukuhaarojen vanhempia kantaisiä olisivat Ohl Påhlinpoika eli Olli Paavonpoika Ryhänen (syntynyt noin 1593) ja Anders eli Antti Ryhänen (syntynyt noin 1596).
Iisalmen seudulle Pohjois-Savoon Ryhäsiä tuli Puumalasta jo 1600-luvun alussa, ja ainakin osa heistä tuli Iisalmeen Maaninkaveden kautta. Edellä mainittu Antti Ryhänen tuli Iisalmen Vänninmäelle vuonna 1625. Olli Paavonpoika Ryhänen asettui Vänninmäelle vuoden 1650 seutuvilla, myöhemmin kuin poikansa Peer (Pekka, syntynyt noin 1620), joka muutti Maaninkavedeltä Vänninmäelle vuonna 1639.
Pohjois-Karjalaan Ryhäset ovat ilmeisesti tulleet Pohjois-Savosta 1600-luvulla. He ovat sittemmin levittäytyneet etelän suuntaan Pielisellä sijaitsevan Lieksan Hattusaaren kautta, jossa Pekka, Paavo ja Antti Ryhänen asuivat 1600-luvun lopulla. Pieliseltä Ryhäsiä on luultavasti muuttanut Ilomantsin Luhtapohjaan saakka. Noina aikoina Ryhästen keskeisiä asuinalueita Pohjois-Karjalassa ovat olleet Pielisjärvi, Eno ja Ilomantsi.
Sulkavan-Puumalan Ryhäset polveutuvat mahdollisesti Sulkavan Halttulassa 1600-luvulla asuneesta Juho Pekanpoika Ryhäsestä.
Viipurin seudun Ryhäset ovat lähtöisin ilmeisesti Puumalan Hamulasta. Kantaisänä pidetään Paavo Ryhästä, joka on syntynyt noin 1700.
Oulun seudun Nygårdit ja Lappeen Loirit
Ryhäsiin pohjautuva suku, jonka sukunimi ei enää ole Ryhänen, ovat Nygårdit Oulun seudulla. He ovat lähtöisin Iisalmen Ryhälänmäestä ja kuuluvat siten sukumme Iisalmen sukuhaaraan. Henrik Ryhänen (s. 1830) muutti vuonna 1846 Siikajoelle ja osti vuonna 1871 Nygårdin tilan, jolloin hänen sukunimekseen tuli Nygård. Edellä mainitun Henrikin poika Heikki muutti vuonna 1936 sukunimekseen Valtokari ja hänen jälkipolvensa ovat sen jälkeen tällä sukunimellä.
Myös Lappeen Loirit pohjautuvat Ryhästen sukuun. Nykytietojen mukaan varhaisimmat esi-isät asuivat Puumalan Partalassa ja sittemmin Hamulassa. Sukua muutti 1700-luvun alkupuolella Puumalan Sorjolaan ja myöhemmin 1760-luvulla Lappeen pitäjään. Siellä yksi sukuhaara päätyi Loirin tilalle, jolloin suku alkoi käyttää talon mukaan nimeä Loiri.
Rugojev – onko Ryhästen sukua?
Muistitietoon viitaten Ryhäsiä kerrotaan muuttaneen Iisalmen seudulta jo 1600-/1700-lukujen taitteessa myös Kostamukseen. Tässä viitataan sukuun, joka tunnetaan siellä Rugojev-nimellä – heistä tunnetuin on kirjailija Jaakko Rugojev (1918-1993). Rugojevien mahdollista sukulaisuutta Ryhäsiin ei ole pystytty varmentamaan DNA-tutkimusten puuttuessa. Myöskin kirjallinen lähdeaineisto Kostamuksen seudulta edellisten vuosisatojen aikana on puutteellista.
Lisää sukututkimuksesta
Mauno Nygård kertoo oheisessa jutussa sukututkimustyöstä ja sen haasteista.
